Kalevalainen tarusto

“Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa’ani sanelemahan,…” Suomalaiseen kansallistunteeseen voimakkaasti vaikuttanut, vuonna 1835 ilmestynyt Kalevala on Suomen kansalliseepos, joka perustuu Elias Lönnrotin kokoamiin kansanrunoihin. Vuonna 1849 julkaistiin eepoksen toinen, täydellinen laitos, joka saavutti kansainvälistäkin huomiota ja vaikutti voimakkaasti Suomen taiteeseen. Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan Kalevalan muinaismaailma sai täysin valtoihinsa ja hänen vahvat tulkinnat eepoksen myyttisistä aiheista vangitsevat täydellisesti ja unohtumattomasti Kalevalan sekä tämän pohjoisen, poloisen maan hengen.

Kalevala syntyi satojen vuosien aikana lauluista, loitsuista ja runoista, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle. Näiden tarinoiden aiheet vaihtelevat tositapahtumista kuviteltuihin, muinaisiin sankareihin ja myytteihin aina maailman syntytarinasta alkaen. Eepokselle ominaisella kalevalaisella runomitalla kerrotaan päähenkilöiden kiistoista, kostomatkoista, kosinnoista sekä tarunomaisen Sammon rakentamisesta ja ryöstöstä. Nämä mielikuvat kansalliseepoksestamme ovat iso osa suomalaista kulttuuria ja historiaa innoittaen ihmisiä edelleen muun muassa juhlapuheissa, musiikissa, elokuvissa, kirjallisuudessa…

Ahti

Muita nimiä: Ahto, Veden ukko.
Luokka: Veden jumala.
Kuvaus: Syvien vesien, tummanpuhuva Ahti on veden valtakunnan eli Ahtolan isäntä. Veden vanhimpana hän hallitsee veden väkeä, kuten sormenkorkuisia miehiä sekä meriä ja järviä. Vellamo on hänen lempeä ja ehtoisa emäntänsä.

Yhdesviidettä runosta:
Ahto, aaltojen kuningas, ve’en ukko ruohoparta,
ve’en kalvolle veäikse, luikahaikse lumpehelle;
siinä kuunteli iloa. Itse tuon sanoiksi virkki:
“En ole mointa ennen kuullut sinä ilmoisna ikänä,
soitantoa Väinämöisen, iloa ikirunojan!”

Aino

Nimen merkitys: Aino – ainoa.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Suloisen kaunis ja nuori Aino-neito on Joukahaisen sisar, jonka Joukahainen lupaa Väinämöiselle vaimoksi pelastautuakseen suosta kilpalaulannan seurauksena. Aino ei äitinsä tapaan ihastu ajatuksesta ikihyviksi vaan hukuttautuu kauhuissaan, kohtaloaan vanhan miehen vaimona ajatellessaan.

Neljännestä runosta:
Siihenpä kana katosi, siihen kuoli impi rukka.
Sanoi kerran kuollessansa, virkki vielä vierressänsä:
“Menin merta kylpemähän, sainp’ on uimahan selälle;
sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman:
elköhön minun isoni sinä ilmoisna ikänä
vetäkö ve’en kaloja tältä suurelta selältä!”

Akka. Akko

Nimen merkitys: Akka – karjalaisten ylisen jumalan, Ukon kunnioitettu puoliso.
Luokka: Maan jumalatar.
Kuvaus: Akka Maanemoista pidetään kaiken eläväisen kantaäitinä ja Ukko Taivaanisännän puolisona. Hedelmällisyyden ja maan jumalattaren ominaisuudessa Akalta pyydettiin muun muassa yltäkylläisiä satoja.

Toisesta runosta:
“Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan emäntä!
Pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän!
Eip’ on maa väkeä puutu sinä ilmoisna ikänä,
kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä.”

Akka lattialla

Kuvaus: Akka lattialla on Kalevalaan syvyyttä tuova kuolevainen sivuhahmo, joka elontaipaleesta kolmaskolmatta runo muodostuu lähes kokonaan.

Kahdeksannestatoista runosta:
“Olin kukka ollessani, kasvaessani kanerva,
vesa nuori noustessani, ympynen yletessäni,
mesimarja mainittaissa, kulta kuiskuteltaessa,
tavi taattoni pihoilla, lakla maammon lattioilla,
vesilintu veikon luona, sirkkunen sisaren luona.
Kävin kukkana kujilla, vaapukkana vainiolla,
hersuin hiekkarantasilla, keikuin kukkakunnahilla;
laulelin jokaisen lakson, joka kummun kukkuelin,
lehot leikkiä pitelin, ahot ainoista iloa.”

Annikki

Nimen merkitys: Annikki – hellittelymuoto Anna nimestä, joka on taasen muunnos heprean armoa tai suosiota tarkoittavasta Hannah nimestä.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Ikiaikaisen sepän, Seppo Ilmarisen sisko Annikki on neitokainen, joka onnistuu muun muassa tivaamaan sinnikkäästi Väinämöisen Pohjolaa kohti suuntautuvan purjehduksen tarkoituksen ja lämmittää Ilmariselle mystisen kosiosaunan.

Toisesta runosta:
Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neiti,
pitkän puhtehen pitäjä, aamun valvoja varainen,
joutui sotkut sotkemassa, vaattehet viruttamassa
päässä portahan punaisen, laajan laiturin laella,
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen.

Antero Vipunen

Nimen merkitys: Antero – muunnelma kreikankielen sanasta andros (miehekäs).
Luokka: Jättiläinen.
Kuvaus: Kauan sitten haudattu, kallioksikin verrattu suuri jättiläinen, viisain tietäjä kaikista, jolta Väinämöinen hakee veneen viimeistelyyn tarvittavat ikiaikaisen salaiset, kolme puuttuvaa sanaa eli luotetta (kalevalamittaisen loitsun taikavoimaiset sanat).

Seitsemännestätoista runosta:
Tuossa vanhan Väinämöisen, suun ohella seistessänsä,
jalka toinen torkahtavi, vasen jalka vaapahtavi
suuhun Antero Vipusen, leukaluulle luikahutti.
Heti virsikäs Vipunen avoi suunsa suuremmaksi,
leukapielensä levitti, nieli miehen miekkoinensa,
kulahutti kulkkuhunsa tuon on vanhan Väinämöisen.

Iku-Turso

Nimen merkitys: Iku – ikuinen olento, Turso – tursas, mustekala.
Muita nimiä: Iku-Tursas, Iki-Tursas, Meritursas, Tursas, Turisas.
Luokka: Merihirviö.
Kuvaus: Iku-Turso on Louhen loihtima kammotus Sammon menetyksen kostamiseksi. Pohjolan emännän käskystä Iku-Turso nousee vedestä tuhoamaan Kalevalan sankarien laivaa, mutta Väinämöinen tarttuu hirviötä korvasta ja saa sen painumaan ikuisiksi ajoiksi takaisin meren syvyyksiin.

Kahdesviidettä runosta:
“Kun ei tuosta kyllin tulle, Iku-Turso, Äijön poika,
nosta päätäsi merestä, lakkoasi lainehesta!
Kaataos Kalevan miehet, upota uvantolaiset,
hävitä häjyt urohot alle aaltojen syvien!
Saata sampo Pohjolahan venehestä vierimättä!”

Ilmarinen, Seppo Ilmarinen

Nimen merkitys: Seppo – seppä, Ilmarinen – ilma, ilman jumala.
Luokka: Sankarihahmo.
Kuvaus: Kansantaruissa Iro-neidon synnyttämä seppäsankari Ilmarinen on taivaankannen takoja, raudan keksijä ja alkutulen iskijä. Hän takoi myös ihmeellisen kojeen eli Sammon, jonka kanssa lähdettiin Louhen tyttären, Pohjan neidon kosintaan Väinämöisen kanssa. Pohjolan tytär valitsee Ilmarisen puolisokseen ja häitä vietetään. Neito kuolee kuitenkin Kullervon koston uhrina ja Ilmarinen takoo itselleen Kultaisen naisen. Seppo osallistuu myös Sammon ryöstöön Väinämöisen ja Lemminkäisen kanssa.

Kymmenennestä runosta:
“Sinä, seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen,
lähe neittä noutamahan, päätä kassa katsomahan!
Kun saatat takoa sammon, kirjokannen kirjaella,
niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan.”

Ilmatar

Nimen merkitys: Ilmatar – ilman impi.
Luokka: Jumalatarneito.
Kuvaus: Ilmatar laskeutui alkumereen taivaassa oloon tylsistyneenä ja alkoi tuulen hedelmöittämänä odottamaan jälkeläistä. Sotka lennähti Ilmattaren polvelle, teki pesän ja muni munansa, jotka putosivat ja menivät rikki Ilmattaren heilauttaessa kuumottavaa polveaan. Särkyneistä munista syntyi maailma. Ilmatar synnytti myös Väinämöisen, josta tuli Kalevalan johtohahmo.

Seitsemäsviidettä runosta:
Ilmatar, ihana impi, vanhin luonnon tyttäristä,
tuopa vastahan tulevi puhutellen, lausutellen:
“Mitä miehiä olette, kuinka teitä kutsutahan?”

Joukahainen

Nimen merkitys: Joukahainen – joutavainen.
Luokka: Roistohahmo.
Kuvaus: Nuori ja komea Joukahainen kuuli huhuja Väinämöisen laulutaidosta ja päätti lähteä haastamaan viisasta Väinämöistä. Kolme päivää matkustettuaan Joukahainen törmäsi Väinämöiseen, joka lauloi haastajansa suohon. Vastineeksi elämästään lappalainen lupasi sisarensa Ainon Väinämöiselle vaimoksi.

Kolmannesta runosta:
Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen.
Se kävi kylässä kerran; kuuli kummia sanoja,
lauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi
noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla,
kuin mitä itseki tiesi, oli oppinut isolta.

Kalervo

Nimen merkitys: Kalervo – Kaleva ja Kullervo nimien yhdistelmä.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Karjalassa asuneen suuren suvun kuolevainen päämies, joka jatkuvasti riitautui toisen suvun päämiehen, veljensä Untamon kanssa. Lopuksi Kalervon suku tuhoutuu veljessodan seurauksena, piian synnyttämää Kullervoa lukuunottamatta.

Yhdesneljättä runosta:
Minkä vei Venäehelle, siitä kasvoi kaupanmiesi;
minkä kantoi Karjalahan, siitä se Kalervo kasvoi;
kunkapa kotihin heitti, se sikesi Untamoinen
ison päiviksi pahoiksi, emon mielimurtehiksi.

Kokko, Vaakalintu

Nimen merkitys: Kokko – kotka.
Luokka: Jättiläiskotka.
Kuvaus: Amerikan intiaanien Ukkoslinnun sukulainen Kokko on jättiläiskotka, joka esiintyy Kalevalassa monta kertaa. Yksi näistä vahvakyntisistä linnuista pelastaa Väinämöisen merihädästä palkkioksi koivun kaatamatta jättämisestä, toisen takoo Ilmarinen metallista suomuhauen pyydystäjäksi ja kolmas Kokko on muuntunut Louhi viikatteet kynsinään.

Setsemännestä runosta:
Lenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta.
Ei ole kokko suuren suuri eikä kokko pienen pieni:
yksi siipi vettä viisti, toinen taivasta lakaisi,
pursto merta pyyhätteli, nokka luotoja lotaisi.

Kullervo

Nimen merkitys: Kullervo – nimen alkuperä ehkä kulta-sana.
Luokka: Sankarihahmo.
Kuvaus: Koreahiuksinen Kullervo on komea mies, jonka elämästä ei puutu traagisia tapahtumia. Hän syntyy Kalervon ja piian poikana, selviytyy kelvottomana työntekijänä Untamon tappoyrityksistä ja myydään Ilmariselle paimeneksi. Ilmarisen paha emäntä, Pohjolan tytär, leipoo kiven Kullervon eväsleipään, johon hän katkaisee vahingossa puukkonsa, isänsä ainoan perinnön. Siitä tuohtuneena Kullervo manaa kostoa ja pakenee, löytää kuolleeksi kuvitellun perheensä ja viettelee tietämättään sammalvuoteella sisarensa, joka säikähtää ja hukuttautuu koskeen. Epätoivossaan Kullervo lähtee kostoretkelle Untamolaan ja tuhoaa Untamon suvun. Lopuksi hän palaa tyhjälle kotitilalleen ja surmaa itsensä “viatonta verta juoneella” miekallaan.

Yhdesneljättä runosta:
Oli aikoa vähäisen; syntyi pieni poikalapsi
emollen osattomalle. Miksi tuo nimitetähän?
Emo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi.
Pantihinpa poika pieni, orpolapsi laitettihin
tuutuhun tutajamahan, kätkyehen liekkumahan.

Kyllikki

Nimen merkitys: Kyllikki – runsas kyllä.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Lemminkäinen ryöstää iloisen, Saaren kauniin kukan eli Kyllikki Saarelaisen puolisokseen. He vannovat valansa puolin ja toisin, mutta rikkovat ne myös nopeasti. Lemminkäinen hylkää vaimonsa ja lähtee Pohjan neidon kosintaan.

Yhdestätoista runosta:
Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su’ussa,
jok’ ei suostu sulhasihin, mielly miehi’in hyvihin:
se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen.

Lemminkäinen

Nimen merkitys: Lemminkäinen – lemmitty, pidetty.
Muita nimiä: Kauko, Kaukomieli, Kaukamoinen, Ahti Saarelainen, Lieto.
Luokka: Sankarihahmo.
Kuvaus: Lemminkäinen on Kalevalan hurmurisankari, jolle sodankäynti ja naiset ovat vastustamattomia houkutuksia. Hän ryöstää ja hylkää Kyllikin, lähtee Pohjolan neitoa kosimaan, hiihtää Hiiden hirven, valjastaa tulisen ruunan ja ampuu Tuonen joutsenen. Katkera lappalainen ampuu Lemminkäistä ja sortaa tämän koskeen, tuonen mustaan virtaan mistä Lemminkäisen äiti poikansa pelastaa.

Yhdesviidettä runosta:
Kaloin siinä Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni.
Tuli mies mitä parahin, puhkesi punaverinen,
joka päästänsä pätevi, kohastansa kelpoavi;
vaan tuli vähän vialle, tavoiltansa turmiolle:
ain’ oli naisissa eläjä, yli öitä öitsilöissä,
noien impien iloissa, kassapäien karkeloissa.

Lemminkäisen äiti

Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Kantaa poikansa tuottamia suruja ja murheita harteillaan – yrittää neuvoa, itkeä, varoitella ja pyydellä, mutta mikään ei auta ohjaamaan Lemminkäistä oikeaan suuntaan. Saatuaan tiedon poikansa kuolemasta, pyytää äiti seppä Ilmarista takomaan haravan, jolla Lemminkäisen palaset nostetaan Tuonen virrasta. Äiti kokoaa uudestaan poikansa ja parantavin voimin Lemminkäinen herää henkiin.

Viidestätoista runosta:
Tuop’ on äiti Lemminkäisen eipä työnnä poikoansa.
Vetelevi vielä kerran haravalla vaskisella
pitkin Tuonelan jokea, sekä pitkin jotta poikki,
saapi kättä, saapi päätä, saapi puolen selkäluuta,
toisen puolen kylkiluuta, monta muuta muskulata.
Niistä poikoa rakenti, laati lieto Lemminkäistä.

Louhi

Nimen merkitys: Louhi nimenä saattaa olla johdettu sanasta ‘lovi’ tai ajatuksesta ‘tuli’.
Muita nimiä: Pohjolan emäntä, Pohjan akka, Lovetar, Loviatar, Louheatar, Lovehetar.
Luokka: Roistohahmo.
Kuvaus: Pohjan akka eli Louhi on kaukaisen, Pohjolan valtakunnan taikavoimainen emäntä, jonka kahta kaunista tytärtä kaikki Kalevan miehet ihastelevat. Louhi tilasi maksuksi ihmekoje Sammon parannettuaan kotiin kaipaavan Väinämöisen. Kun Sampo ryöstetään Pohjolasta, lähtee Pohjanväki ryöstäjien perään ja Louhi muuntaa itsensä jättimäiseksi Kokko-linnuksi, jonka selkään koko väki nousee ja lentää vetten yllä.

Seitsemännestä runosta:
Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas,
pian pistihe pihalle, vierähti veräjän suuhun;
siinä korvin kuunteleikse. Sanan virkkoi, noin nimesi:
“Ei ole itku lapsen itku eikä vaimojen valitus;
itku on partasuun urohon, jouhileuan juorottama.”

Marjatta

Nimen merkitys: Yhdistelmä nimistä Maria ja Marketta.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Naimaton, siveä ja kaunis Marjatta tulee raskaaksi puolukan syötyään. Hän synnyttää metsässä pojan, jonka kohtalosta Väinämöinen päätyy päättämään. Vain kaksiviikkoinen poika välttyy surmaamiselta puolustuspuheen pidettyään ja hänet kastetaankin Karjalan kuninkaaksi. Syrjäytetty Väinämöinen poistuu vaskisella veneellä kanteleen, soiton ja laulun suomalaisille perinnöksi jättäen.

Viimeisestä (50.) runosta:
Marjatta, korea kuopus, meni matkoa vähäisen,
meni marjan katsantahan, punapuolan poimintahan
hyppysillähän hyvillä, kätösillä kaunihilla.
Keksi marjasen mäeltä, punapuolan kankahalta:
on marja näkemiänsä, puola ilmoin luomiansa,
ylähähkö maasta syöä, alahahko puuhun nousta!

Pohjolan isäntä

Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Pohjan akan mies eli Pohjolan isäntä saa surmansa kaksintaistelussa Lemminkäistä vastaan kilpaloitsimisen päätteeksi, joka sai alkunsa Lemminkäisen saapuessa kutsumatta Pohjolan tyttären häihin.

Seitsemäskolmatta runosta:
Itse Pohjolan isäntä istui pitkän pöyän päässä.
Tuop’ on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi:
“Ollevi talossa tässä tannerta orosen olla.
Eikä kielletä sinua, jos olet siivolla tuvassa,
oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla,
kahen kattilan välissä, kolmen koukun koskevilla.”

Pohjolan tyttäret

Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Kauniit Pohjolan tyttäret ovat lähes tarunomaisia neitoja, joita tavoittelevat useat eri kosijat Kalevalassa. Ensimmäisenä vanhimman Pohjan tyttären vaatimia urotekoja suorittaa vaivattomasti Väinämöinen, mutta iskee vahingossa kirveellä jalkaansa. Seuraava kosija eli Lemminkäinen päätyy Tuonelan jokeen, mutta kilpakosinta Ilmarisen ja Väinämöisen kesken johtaa suuriin häihin: Pohjolan tyttärestä tulee Ilmarisen emäntä.

Kahdeksannestatoista runosta:
Tuop’ on kaunis Pohjan tyttö, tuo osasi noin sanoa:
“Oi on maammo, kantajani, oi emo, ylentäjäni!
En mene osan hyvyylle enkä miehen mielevyylle,
menenp’ on otsan hyvyylle, varren kaiken kauneuulle.
Eikä neittä ennenkänä ei ole myötynä eloihin;
neiti on ilman antaminen Ilmariselle sepolle,
ku on sampuen takonut, kirjokannen kalkutellut.”

Sampsa Pellervoinen

Nimen merkitys: Sampsa nimenä saattaa olla johdettu heprealaisperäisestä miehennimestä Samuel (Jumalan kuulema). Pellervoinen tulee sanasta ‘pelto’ (pellon poika).
Luokka: Haltijaolento, hedelmällisyyden jumala.
Kuvaus: Kalevalassa Sampsa Pellervoinen kylvää maat ja luo kasvillisuuden puuttomalle maalle ennen ihmisten (Väinämöistä lukuunottamatta) saapumista.

Toisesta runosta:
Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,
sep’ on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!
Kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita,
kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita.
Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,
kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.

Tapio

Luokka: Metsän jumala, metsän väen kuningas.
Kuvaus: Tapio on metsän isäntä, joka hallitsee kauniin vaimonsa Mielikin kanssa metsäistä valtakuntaansa eli Tapiolaa. Tapion tyttäriä ovat ihastuttavat Tellervo, Tuulikki ja Tyytikki.

Neljästoista runosta:
“Lähen nyt miehistä metsälle, urohista ulkotöille
Tapiolan tietä myöten, Tapion talojen kautta.
Terve, vuoret, terve, vaarat, terve, kuusikot kumeat,
terve, haavikot haleat, terve, tervehyttäjänne!

“Miesty, metsä, kostu, korpi, taivu, ainoinen Tapio!
Saata miestä saarekselle, sille kummulle kuleta,
jost’ on saalis saatavana, erän toimi tuotavana!

Tiera (Tuira)

Nimen merkitys: Tiera tarkoittaa suomenkielessä lunta.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Lemminkäisen kaveri ja innokas sotakumppani, taitava keihäänkäyttäjä.

Kolmaskymmenes runosta:
Tiera päätyi kiukahalla, Kuura uunin korvasella:
jalan kenki kiukahalla, toisen pankon partahalla,
veräjällä vyöteleikse, ulkona kävysteleikse.
Tempoi Tiera keihä’änsä; ei ole keiho suuren suuri
eikä keiho pienen pieni, keiho keskikertahinen:
heponen sulalla seisoi, varsa vaapui lappealla,
susi ulvoi suoverolla, karhu karjui naulan tiessä.

Tuuri ja Tuurin vaimo

Nimen merkitys: Nimen taustalla saattaa olla ukkosenjumala Thor tai nykyruotsin sana ”tur” (matka, menomatka, vuoro, onnellinen sattuma).
Luokka: Taruhenkilöt.
Kuvaus: Heidän taloonsa putoaa tulikipuna, aurinkokeränen läpi kuuden kirjokannen ja yhdeksän taivaan. Tuurin vaimo karkottaa kipunan taialla Aluen järveen, josta Väinämöinen kalastaa tulikipunan nielleen kalan ja näin Väinölä saa tulen.

Seitsemäsviidettä runosta:
Vaimo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
“Tuli on tuima tie’ettävä, valkeainen vaaittava.
Jo teki tuli tekoset, valkea vahingot laati!
Tuikahti tulikipuna, putosi punakeränen
Luojan luomilta tiloilta, Ukon ilman iskemiltä
läpi taivahan tasaisen, halki tuon ihalan ilman,
puhki reppänän retuisen, kautta kuivan kurkihirren
Tuurin uutehen tupahan, Palvoisen laettomahan.

Tuonen tytti

Nimen merkitys: Tytti on tyttö-sanan hellittelymuoto.
Luokka: Haltijaolento.
Kuvaus: Tuonen tytti eli Tuonelan piika toimii lautturina Tuonen mustan joen yli vahtien, että vain kuolleiksi uskomansa pääsevät elävien maasta kuolleiden maahan.

Kuudestoista runosta:
Lyhykäinen Tuonen tytti, matala Manalan neiti,
tuo oli poukkujen pesijä, räpähien räimyttäjä
Tuonen mustassa joessa, Manalan alusve’essä.
Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi:
“Vene täältä tuotanehe, kuni syy sanottanehe,
mi sinun Manalle saattoi ilman tauin tappamatta,
ottamatta oivan surman, muun surman musertamatta.”

Ukko

Nimen merkitys: Ukko on kiertoilmaus, joka tarkoittaa vanhaa miestä.
Luokka: Ylijumala.
Kuvaus: Mahtava Ukko, taivaan ylijumala on sään ja sadon sekä ukkosen jumala, joka suuttuessaan jyrisee ja sinkoaa salamat taivaasta. Maanviljelyn ja sadot mahdollistaen Ukko saa aikaan sateen.

Yhdeksännestä runosta:
“Tuo Ukko, ylinen luoja, itse ilmojen jumala,
ilmasta ve’en eroitti, veestä maati manterehen.
Rauta on raukka syntymättä, syntymättä, kasvamatta.
“Ukko, ilmoinen jumala, hieroi kahta kämmentänsä,
mykelti molempiansa vasemmassa polven päässä.
Siitä syntyi kolme neittä, koko kolme luonnotarta
rauan ruostehen emoiksi, suu sinervän siittäjiksi.

Untamo

Nimen merkitys: Ehkä germaanista alkuperää olevan Unto nimen muunnos (undo – hyökyaalto).
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Veljensä Kalervon eli Kalevan suvun ilkeä ja ahne vihollinen, joka tuhoaa Kalervon suvun.

Viidennestä runosta:
Sanoipa Untamo unensa, maku’unsa maan venyjä:
“Tuolla Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi:
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen
alla aaltojen syvien, päällä mustien mutien.
“Siellä Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi
pikkuisessa pirttisessä, kamarissa kaitaisessa,
kiven kirjavan kylessä, paaen paksun kainalossa.”

Vellamo

Nimen merkitys: Nimi on johdettu vettä kuvaavasta sanasta ‘vellova’.
Luokka: Haltijaolento.
Kuvaus: Vellamo on Ahtolassa veden alla asuva veden haltija-akka, veden jumalan eli Ahdin puoliso. Tämä hyvä ja kaunis, arvostettu veden emäntä tarjoaa oivat kalansaaliit, nostattaa aaltoja ja huolehtii suotuisista purjehdussäistä.

Toisesta runosta:
Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
“Vellamo, ve’en emäntä, ve’en eukko ruokorinta!
Tules paian muuttelohon, vaattehen vajehtelohon!
Sinull’ on rytinen paita, merenvaahtivaippa päällä,
tuulen tyttären tekemä, Aallottaren antelema:
minä annan liinapaian, panen aivan aivinaisen;
se on Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä.

Väinämöinen

Nimen merkitys: Sana väinä tarkoittaa joessa olevaa tyventä kohtaa tai leveää, hitaasti virtaavaa jokea.
Luokka: Puolijumala.
Kuvaus: Väinämöinen on Kalevalan merkittävin tarusankari ja hyväsukuinen, viisas ja voimakas vastuunkantaja. Tämä runonlaulaja, suuri shamaani osallistui alkuajan luomistöihin Ilmatar äitinään ja rakensi maailman ensimmäisen kanteleen. Väinämöinen on ikuinen kosiomies, hän haaveilee vaimosta, mutta kukaan nuorista neidoista ei suostu hänen kosintaansa.

Väinämöinen osallistuu Kalevalassa muun muassa maailman syntyyn, ryöstää Sampoa, matkustaa Tuonelaan ja purjehtii pois maailmasta Marjatan synnyttäessä Karjalan kuninkaan.

Kuudestoista runosta:
Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen,
oli veistävä venoista, uutta purtta puuhoava
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen.
Puit? puuttui purren seppä, lautoja venon tekijä.
Kenpä puuta etsimähän, tammea tavoittamahan
Väinämöiselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi?