Pohjois-Amerikan moninaiset intiaaniheimot erosivat huomattavasti toisistaan niin kielen, asusteiden, käyttöesineiden kuin yleisten elämäntapojensakin puolesta. Monilla heimoilla oli kuitenkin samantyyppisiä voimaesineitä, jotka suojelivat pahoja henkiä vastaan ja antoivat omistajalleen tai kantajalleen erityisiä vahvuuksia. Näiden esineiden valmistuksessa käytettiin ympäröivää luontoa ja omaa mielikuvitusta tehokkaasti hyväksi. Työvälineet, aseet ja muut esineet tehtiin mm. luusta, kivestä, puusta, sarvista, nahasta, höyhenistä, savesta, kilpikonnien ja simpukoiden kuorista. Monipuolisten raaka-aineiden ja henkimatkojen tukeman luovuuden avulla esineistä saatiin persoonallisen kauniita ja ne palvelivat käyttäjäänsä tehokkaasti eri elämänvaiheissa.

Uskomusten mukaan buffalon nahasta valmistettu taistelukilpi suojeli soturia kaikkea harmia vastaan ja kauhistutti hänen viholliset. Kilpi oli erittäin arvokas omistaa, sitä kunnioitettiin enemmänkin sen henkisen ja parantavan voiman puolesta kuin käytännöllisyyden, nuolien ja keihäiden torjumisen, puolesta. Kilpeen kiinnitetyt persoonalliset tavarat ja kilven koristemaalaukset antoivat kilvelle mysteerisiä ominaisuuksia, joista ainoastaan soturi itse oli tietoinen. Taisteluiden välillä kilpeä säilytettiin kunniapaikalle ripustettuna.

Eräillä heimoilla oli tapana tehdä kaikki taistelukilpensä saman kaavan mukaan. Esimerkiksi Cheyenne heimon yksinkertaiset punaiset taistelukilvet, joista roikkui buffalon häntä, olivat erityisen voimakkaita ominaisuuksiltaan. Heimo uskoi saaneensa kilven mallin suurelta ennustajalta, joka muinoin esitteli myös myrkkynuolet heimolle.

Intiaanilegendan mukaan unet ovat viestejä pyhiltä hengiltä. Unisieppareiden uskotaankin siunaavan nukkuvaa ihanilla unilla, hyvällä onnella ja harmonialla koko elämän läpi. Unien siepparit rakennettiin joustavasta puun oksasta, kuten pajusta ja pajukehän keskelle silmukoitiin verkko, jonka materiaalina käytettiin mm. ohutta eläimen suolta. Siepparin koristeina saattoi olla höyheniä, kiviä ja helmiä. Kerrotaan, että reikä unisiepparin verkon keskellä päästää hyvät unet lävitseen, painajaisten jäädessä verkkoon kiinni kunnes aamun tullen auringon säteet sulattavat painajaiset verkosta pois.
unisiepparin askarteluohje

Mandella (mandela) on entisaikojen hyvän onnen seinäkoriste, jonka ympyrämuoto kuvastaa koko maailmankaikkeutta ja ihmistä itseään kaiken keskellä, niin sisäistä kuin ulkoistakin olemusta. Kauniin, pitkillä villoilla ja sulilla koristellun mandellan sanotaan tuovan rauhaa, harmoniaa ja hyvää terveyttä omistajalleen.

Vanhat intiaanitarinat kertovat intiaanirattaan antavan henkistä turvaa sekä suojaa sairauksia vastaan. Se on universaalin hengen, tasapainon ja kosmisen harmonian symboli, jossa pyhä ratas kuvaa elämää ja koristehöyhenet voimaa. Rattaan keskus edustaa henkisiä vahvuuksia ja rattaaseen muodostuvan ristin kärjet eri elementtejä ilmansuuntineen: taivasta, tuulta, vettä ja maata. Sanotaan, että intiaaniratas on itsetuntemuksen ja suunnan saamisen instrumentti, parantajat uskoivat sen pyhyyteen kaikilla elämän osa- alueilla. He pitivät intiaaniratasta ihmisten ja Suuren hengen välikappaleena, joka opetti heitä ohjaamaan muita viisaasti, puhumaan ainoastaan totuuksia, olemaan kärsivällinen raivontunteissa ja kohtelemaan kaikkia tasapuolisesti.

Rauhan piiput, Lakotan kielellä Ca nu pa, ovat olleet aina pyhiä intiaaneille. Niitä ei esimerkiksi ikinä laskettu maahan ja mikäli ne eivät olleet käytössä, säilytettiin niitä omissa pusseissaan. Piippujen varsien koristeena saattoi olla hevosen jouhia, erilaisia turkiksia, höyheniä ja sulkia sekä värillisiä kankaita tai maalia. Intiaanit käyttivät piippuja kokouksissaan, jolloin piipun polttaminen oli merkki kunniallisesta lupauksesta. Savun uskottiin myös tuovan ajatuksen selkeyttä, näistä syistä piippu kiersi soturilta toiselle ennen varsinaisen kokouksen aloittamista.

Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät kilpikonnan kuorista, isoista sarvista, nahasta tai kuivatuista kurpitsoista valmistettuja helistimiä musiikissaan lähes yhtä ahkeraan kuin tom-tomeja konsanaan. Pienet kivet tai kuivatut siemenet onton helistimen sisällä ja maalatut koristeet sen pinnalla tekivät tästä soittimesta oivan lisän monipuoliseen intiaanimusiikkiin. Helistimiä käyttivät myös parantajat kutsuessaan henkiä avuksi potilaan luona ja kylän vanhimmat hikimajaseremonioissaan.
helistimen askarteluohje

Henkien ikkuna on koriste, joka muistuttaa unisiepparia ja mandellaa kehämuotonsa vuoksi. Ringin keskelle leikattuun nahassa olevaan reikään asetettiin akaattiliuska, joka oli niin ohut, että valo pääsi kajastamaan sen läpi. Auringon valo virtaa siten henkien ikkunan läpi herättäen rauhan, onnen ja hyvän tuurin henget, näin kertoo legenda. Akaatti-ikkunan läpi paistavat auringon säteet ovat näitä henkiä matkallaan harmoniaan niiden läpäistessään elämän ikkunan.

Legendan mukaan puhuvan sulan kantajalla oli erikoisasema. Pitämällä sulkaa kohotettuna ylöspäin, taivasta kohti, sen kantaja sai henkistä opastusta puhuessaan. Sulan kantajan puhuessa kaikki muut olivat hiljaa, koska suuria viisauden sanoja oli luvassa.

Eräillä heimoilla oli puhuvan sulan sijaan käytössään puhuva keppi, joka kiersi kokousympyröissä soturilta toiselle. Kepin haltijalla oli silloin tilaisuus kertoa unistaan ja kuvailla näkyjään.

Rummut ovat iso osa monien eri alkuperäiskansojen elämää ympäri maailman ja näin on ollut myös intiaaneilla. Rumpu kuvastaa kansan sydämenlyöntiä, maailmankaikkeuden pulssia. Intiaanit ilmaisivat musiikilla eri elämän tilanteita, jokaisella heimolla oli omat laulut mm. rakkaudelle, paastolle tai hyvälle metsästysonnelle ja omat rummut omiin tarkoituksiinsa, rumpujen koko muun muassa kertoi sen pyhästä tai parantavasta tarkoituksesta. Rummuista on erotettavissa kolme eri päätyyppiä, joista tunnetuimmat ovat yksi- tai kaksipuoliset käsirummut ja iso tanssirumpu, jonka ympärille mahtui useampi soittaja kerrallaan. Jokaisella rummulla oli oma huolehtijansa, joka varmisti ettei rumpua lähestytä narkoottisten aineiden vaikutuksen alaisena tai rummun päälle aseteta vieraita esineitä.

Isoista kotkansulista valmistettu intiaanipäähine oli kerran osa soturin henkilökohtaista parantavaa, pyhää voimaa tai henkinen suoja, jota käytettiin ainoastaan erityisissä tilanteissa. Monisulkaisen päähineen itselleen ansainnut soturi omasi heimon johtajien täydellisen luottamuksen ja hän oli myös ansioitunut taisteluissa. Intiaanisoturi uskoi sulkapäähineen antavan hänelle yli-inhimillisiä voimia, joita tarvittiin taisteluista selviytymisessä.