Kuka, mitä, missä, milloin? Mikäli kaipaat vastauksia oheisiin kysymyksiin, löydät toivottavasti etsimäsi alla olevista esittelyistä, jotka hieman valottavat Energiakeskus Indigon hoitajien taustoja ja tämän hetkistä tilannetta. Koska teema "tekemällä oppii" on yksi suosikeistamme, emme painota mittavia koulutustaustojamme vaan haluamme kertoa ihmisestä itsestään - ihmisestä, joka on valmiina auttamaan ja tukemaan ehkä juuri sinua, lämmöllä ja sydämen kautta!

Vuoden 1969 marraskuun harmauteen syttyi pieni valonsäde - kirkuva pikku-Virpukka. Elämän alkutaipaleet ja koulu- vuodet sujuivat rauhallisesti Keski-Suomessa. Lukeminen, piirtäminen, laulaminen ja käsityöt olivat rakkaimmat harrastukset, kuten myös metsässä ja luonnossa liikkuminen sekä majojen rakentelu. Koulunkäyntikin oli innostavaa ja kannustavaa, sieltä on jäänyt ikuisen opiskelun kipinä. Lempivärini oli pitkään (kuinka ollakaan!) syvä indigon sininen. Yläasteikäisenä minulle iski "sateenkaarikausi": jos joku kysyi lempiväriäni, se oli sateenkaaren kaikki värit yhdessä. Sitten keltainen, turkoosi ja violetti kausi ovat seuranneet toistaan palatakseen takaisin kotiin Indigoon.

Nuoruusvuosina tunsin olevani poikkeava yksilö, kun ravintolat, diskot ja alkoholi eivät ollenkaan vetäneet puoleensa, edes kokeilumielessä. Toisaalta viihdyin hyvin klassisen musiikin parissa. Siinä tuntui sielu lepäävän ja kirkastuvan, kun taas hevi sai voimaan fyysisesti pahoin. Myös luonnossa vaeltaminen tuntui äärimmäisen hyvältä ja eheyttävältä - kasvillisuuden ja eläimistön moninaisuus, yksityiskohtien loppumaton runsaus ja värien täydellinen harmonia herättivät ihmetystä ja kunnioitusta.

Kun lukion jälkeen piti päättää, mille alalle suuntautua, oli valinta vaikeaa - kiinnostuksen kohteet olivat kuin sateen- kaaren kirjo: opettamisesta, psykologiasta ja kielistä aina kotitalous- ja käsityöaloille saakka. Mutta sattuman oikusta päädyin kuin päädyinkin opiskelemaan liiketaloutta ja laskentatoimea! Valmistuttuani päätin, että tämä on arvokas välivaihe - vielä opiskelisin jotain humaanimpaa. Työelämä vei mukanaan Helsinkiin 90-luvun alussa. Mielenkiintoiset ja haasteelliset taloushallinnon työtehtävät seurasivat toistaan. Iltaisin opiskelin kieliä, psykologiaa, tilastomatematiikkaa, kuorolaulua, savitöitä, grafiikkaa… Yritin oppia tuntemaan itseäni grafologian, kirologian, astrologian ja NLP:n keinoin. Lakkaamaton uteliaisuus ja mielenkiinto ihmisenä olemisen ja maalimankaikkeuden mysteerejä kohtaan ajoi lukemaan lukemattomia kirjoja.

Sitten eräänä elokuisena päivänä vuonna 1999 ystäväni kertoi nähneensä unen, josta hänen päähänsä oli jäänyt soimaan sana REIKI. Käsite oli tuiki tuntematon niin hänelle kuin minullekin - arvelimme sen olevan joku aikidon tyylinen itämainen taistelulaji. Ystäväni löysi lehdestä ilmoituksen Reiki-kurssista ja kysyi, lähtisinkö mukaan. Se oli elämäni ensimmäinen kerta, kun päätä pahkaa ilmoittauduin kurssille, jonka sisällöstä en tiennyt yhtään mitään. Siitä alkoivat muutoksen tuulet: työpaikka, ystäväpiiri, harrastukset, asunto - kaikki vaihtuivat sattumien siivittäminä ja kaikella tuntui jälkikäteen tarkasteltuna olevan saumaton tarkoituksensa. Haasteenani oli vastuun ottaminen omasta elämästäni, 'hetkeen tarttuminen' ja kynttiläni nostaminen vakan alta. Nämä lienevät myös loppuelämäni opinpaikkoja. Luontaisterapiaopinnot ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen filosofia ja universaalit lainalaisuudet ovat saaneet minut lähtemättömästi pauloihinsa. Mitä enemmän tutkii, sitä vähemmän ymmärtää tietävänsä. Mitä enemmän kokee ja tuntee, sitä enemmän oppii luottamaan intuitioonsa. Jokaisen hetken voi nähdä arvokkaana lahjana ja mahdollisuutena palvella rakkaudella kanssaihmisiään, ihmiskuntaa ja maailmankaikkeutta. Kiitos, että saan olla tässä kaikessa osallisena!

Järjestelmällisesti 7.5.75 ponkaisi maailmaan punahiuksinen Riikka. Tarhaikäisenä lempipuuhiani olivat vohvelikangastöiden teko ja kivien kerääminen. Koulunkäynti oli ihanaa puuhaa - lukiossa kiinnostukseni suuntautui erityisesti kielten opiskeluun, terveyteen ja ravitsemukseen liittyviin aihealueisiin. Au-pair vuoden jälkeen opiskelut jatkuivat Viikissä elintarvike-ekonomian parissa. Pääosin kaupallisen koulutuksen jälkeen on työkokemusta kertynyt monipuolisista markkinointitehtävistä niin suurkuluttajapuolen kuin päivittäistavarakaupankin parista.

Elintarvikealan opiskeluiden alkutaipaleilla ajauduin homeopaatin vastaanotolle, ja sain pian avun vaivoihini. Tuosta kerrasta lähtien olin kiinnostunut homeopatiasta - mikä tämä aivan tuntematon hoitomuoto oikein oli? Tenttikirjojen ohella huomasin pian lukeneeni kaikki kirjastosta löytyvät homeopatian oopukset ja antaneeni akuutteihin vaivoihin homeopaattista hoitoa kaikille lähipiiriin kuuluville halukkaille. Kun elintarvike-ekonomian opiskelut oli kunnialla selvitetty, oli sopiva aika aloittaa klassisen homeopaatin neljä vuotta kestävät opinnot SHLI:ssä.

Nyt olen innokas homeopaatti ja jatko-opintoja aloitteleva kolmekymppinen ilman ikäkriisiä. Homeopatialla on vankka jalansija monessa Keski-Euroopan maassa, ja on hienoa huomata homeopatian lisänneen suosiotaan myös Suomessa. Tervetuloa vastaanotolle!

Kauniin keväisenä toukokuun päivänä vuonna 1965 putkahti maailmaan kirkuvan sinivioletti, ryppyinen otus, kaksi viikkoa myöhässä lasketusta ajasta ja värillä oli väliä - jo silloin. Elämä kulki tuttuja, turvallisia polkuja pitkin aina maskeerauskouluun saakka, jonka jälkeen mieleen hiipi ajatus oman yrityksen perustamisesta. Maailmaa nähneenä nuorta ihmistä ihmetytti värin puuttuminen tästä maasta, joten mielikuvituksen voimalla uusi uljas alusvaateliike Funky Lady sai alkunsa vuonna 1992 Fredrikinkadulla Helsingissä. Ihania pitsejä, ylellisiä silkkejä, kymmenissä eri väreissä - pian oli aika laajentaa liikettä Saaran kanssa Forumin kauppakeskukseen...

Aika aikansa kutakin, veri veti muihin hommiin ja vuonna 1998 Nature Shop avasi ovensa Kalevankadulla, Helsingin keskustassa. Pieni esoteerinen tuoksuva puoti, jonka oranssit seinät ja vanhasta harmaasta laudasta rakennetut myymäläkalusteet loivat kutsuvan keitaan keskustan kaaoksen keskelle. Liikkeen tuotevalikoima oli edellä aikaansa ja sijainti juuri korttelin verran vinossa, joten parin vuoden sinnittelyn jälkeen loppuunmyynti haki uusia omistajia ametistionkaloille, kylpypommeille, riimuriipuksille, unisieppareille, tuulikelloille, vaurauden sammakoille...

Aura-Soma värisysteemi upeine Tasapainopulloineen osui silmään tietoisen hakemisen tuloksena vuonna 1998 vaihtoehtomessuilla Helsingissä ja siitä alkoi kauan kaivattu värikäs taival mielenkiintoiseen maailmaan - ihana ja opettavainen matka, joka jatkuu edelleen mm. hitaan ja toivottavan henkilökohtaisen kehittymisen merkeissä Aura-Soman avulla. Alan koulutusta on takanapäin Suomessa, Ruotsissa ja eritoten Englannissa, Aura-Soman synnyinseuduilla aina opettajatasolle saakka. Vuosi 2003 oli ahkeraa uurastusta Aura-Soman ja sen tuotteiden hyväätekevien vaikutusten tunnetuksi tekemisessä Energiakeskus Indigon puitteissa ja vuosi 2004 jatkoi samoilla linjoilla oman jatkokouluttautumisen sekä koulutus-, esittely- ja workshop päivien järjestämisessä Suomessa niin yksityisille kuin yrityksillekkin.

Antoisalle elontaipaleelle omaa väriä tuovat tätä nykyä myös ne ihanat ihmiset, jotka ovat löytäneet tiensä Energia- keskus Indigoon Espoon Tapiolaan. Rauhallisten sävyjen turvallinen tila vastaanottaa kaikki itsensä kehittämisestä kiinnostuneet sekä tasapainoa ja hyvinvointia elämäänsä hakevat ihmiset. Energiakeskus Indigon myötä tuntuu kuin ympyrä olisi sulkeutunut ja asiat loksahtaneet osuvasti paikoilleen.

Tarot ja minä - oma polkuni korttien parissa
Kun talvella 1990 sain käsiini ensimmäisen Tarot-pakkani, olin erittäin kiinnostunut ennustamisesta, ja muutenkin kaikesta parapsykologiaan liittyvästä (vanhempieni kauhuksi). Ystävät pyysivät tuon tuosta katsomaan, miltä heidän tulevaisuutensa näytti. Ennustukset pitivät yllättävän usein paikkansa. Samat kortit, samat tilanteet näyttivät pyörivän omaa kummallista rataansa tulkinnoissa. Muistan miettineeni, että ennustaminen ei taida olla vaikeaa juuri siksi; ihminen on itseään toistava olento. "Jos ihminen kerran toistaa itseään, ja tilanteet toistavat itseään, eikö asialle silloin kannattaisi tehdä jotain?". Ymmärsin, että nykyhetki on ainoa merkityksellinen asia: jos tässä ja nyt muutan jotain, muutan myös tulevaisuutta.

Vuoden 1995 luokkaretkellä ostin Pia Virtakallion kirjoittaman Tarot-opaskirjan. Kirja vastasi suoraan kysymykseeni, jota olin mielessäni pyöritellyt: "Mihin Tarot-kortteja oikeastaan tulisi käyttää?". Vastaus oli: "itsetuntemukseen". Kirjan sivulta 9 olen punakynällä merkinnyt seuraavan katkelman: "Kun käytämme Tarotia tällä tavoin, saattaa olla, että myrkyt, joita kulttuuriimme ehdollistuminen on synnyttänyt, muuttuvatkin parantavaksi palsamiksi - ja edessämme oleva este portiksi."

Seuraavana vuonna törmäsin Polku-lehdessä Lauri Siiralan kirjoituksiin Crowley-Harris -pakan merkityksistä juuri itsetuntemuksen ja henkisen kasvun näkökulmasta. Ilman Pia Virtakallion ajatuksia Waite-Smith -pakan eli 'Rider Tarotin' ja Lauri Siiralan ajatuksia 'Thoth Tarotin' parissa en todennäköisesti olisi tässä ja nyt sellaisena kuin olen. Kiitokseni teille, Pia ja Lauri, antamastanne hienosta lahjasta suomalaiseen Tarot-maailmaan.

Rachel Pollackin "78 Degrees of Wisdom" oli lopullinen niitti, joka yhdisti minut ja Tarotin pysyvästi yhteen; Tarot oli oma työvälineeni, siitä ei ollut enää epäilystäkään. Näin jälkeenpäin katsottuna Pollackin tyylissä näkyy vaikutteita Eden Grayn maanläheisestä otteesta, jossa intuitiivinen älykkyys kohtaa käytännön elämän. Terapeuttisesta näkökulmasta katsottuna merkittävä asia oli myös Sallie Nicholsin kirjan "Jung and Tarot" lukeminen. Kirja on edelleen yksi suosikeistani, ja toimii omana 'arkkityyppien raamattunani'.

Ymmärsin, että olin aikaisemmin tehnyt tulkintoja oikeastaan opaskirjoilla itsellään, sen sijaan että olisin keskittynyt itse kortteihin (tämä vaikuttaisi olevan yleensäkin ottaen varsin tavallista 'Tarot-ihmisten' keskuudessa). Terapeuttinen työskentely pohjautuu Tarotin kohdalla kuitenkin juuri kuvalliseen työskentelyyn, joten tällöin on välttämätöntä löytää merkityksellisempi suhde Tarot-pakan kuvamaailmaan. Jokainen kortti pitää sisällään loputtoman määrän tarinoita, oivalluksia ja mahdollisuuksia. Terapeuttina tehtävänäni on kulkea yhdessä asiakkaan kanssa hetken aikaa samaa polkua ja katsoa, millainen maailma ympärillemme avautuu. Kaikki tarvittavat palaset ovat aina olemassa, kysymys on yleensä vain siitä, miten ne on järjestetty. Suurenkin muutoksen voi saada aikaan pientä palaa liikuttamalla. Jokainen tulkinta opettaa itselleni jotain uutta elämästä, ja asiakkaalle jotain uutta hänen elämästään.
www.tarotpuu.com