Kalevalainen tarusto, osa I: A-K

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,..." Suomalaiseen kansallistunteeseen voimakkaasti vaikuttanut, vuonna 1835 ilmestynyt Kalevala on Suomen kansalliseepos, joka perustuu Elias Lönnrotin kokoamiin kansanrunoihin. Vuonna 1849 julkaistiin eepoksen toinen, täydellinen laitos, joka saavutti kansainvälistäkin huomiota ja vaikutti voimakkaasti Suomen taiteeseen. Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan Kalevalan muinaismaailma sai täysin valtoihinsa ja hänen vahvat tulkinnat eepoksen myyttisistä aiheista vangitsevat täydellisesti ja unohtumattomasti Kalevalan sekä tämän pohjoisen, poloisen maan hengen.

Kalevala syntyi satojen vuosien aikana lauluista, loitsuista ja runoista, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle. Näiden tarinoiden aiheet vaihtelevat tositapahtumista kuviteltuihin, muinaisiin sankareihin ja myytteihin aina maailman syntytarinasta alkaen. Eepokselle ominaisella kalevalaisella runomitalla kerrotaan päähenkilöiden kiistoista, kostomatkoista, kosinnoista sekä tarunomaisen Sammon rakentamisesta ja ryöstöstä. Nämä mielikuvat kansalliseepoksestamme ovat iso osa suomalaista kulttuuria ja historiaa innoittaen ihmisiä edelleen muun muassa juhlapuheissa, musiikissa, elokuvissa, kirjallisuudessa...

Kalevalaista maisemaa

Kalevalan mytologia:
A-K | L-V

Ahti

Muita nimiä: Ahto, Veden ukko.
Luokka: Veden jumala.
Kuvaus: Syvien vesien, tummanpuhuva Ahti on veden valtakunnan eli Ahtolan isäntä. Veden vanhimpana hän hallitsee veden väkeä, kuten sormenkorkuisia miehiä sekä meriä ja järviä. Vellamo on hänen lempeä ja ehtoisa emäntänsä.

Yhdesviidettä runosta:
Ahto, aaltojen kuningas, ve'en ukko ruohoparta,
ve'en kalvolle veäikse, luikahaikse lumpehelle;
siinä kuunteli iloa. Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole mointa ennen kuullut sinä ilmoisna ikänä,
soitantoa Väinämöisen, iloa ikirunojan!"

Aino

Nimen merkitys: Aino - ainoa.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Suloisen kaunis ja nuori Aino-neito on Joukahaisen sisar, jonka Joukahainen lupaa Väinämöiselle vaimoksi pelastautuakseen suosta kilpalaulannan seurauksena. Aino ei äitinsä tapaan ihastu ajatuksesta ikihyviksi vaan hukuttautuu kauhuissaan, kohtaloaan vanhan miehen vaimona ajatellessaan.

Neljännestä runosta:
Siihenpä kana katosi, siihen kuoli impi rukka.
Sanoi kerran kuollessansa, virkki vielä vierressänsä:
"Menin merta kylpemähän, sainp' on uimahan selälle;
sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman:
elköhön minun isoni sinä ilmoisna ikänä
vetäkö ve'en kaloja tältä suurelta selältä!"

Akseli Gallen-Kallela: Aino-taru, triptyykki

Akka. Akko

Nimen merkitys: Akka - karjalaisten ylisen jumalan, Ukon kunnioitettu puoliso.
Luokka: Maan jumalatar.
Kuvaus: Akka Maanemoista pidetään kaiken eläväisen kantaäitinä ja Ukko Taivaanisännän puolisona. Hedelmällisyyden ja maan jumalattaren ominaisuudessa Akalta pyydettiin muun muassa yltäkylläisiä satoja.

Toisesta runosta:
"Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan emäntä!
Pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän!
Eip' on maa väkeä puutu sinä ilmoisna ikänä,
kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä."

Akka lattialla

Kuvaus: Akka lattialla on Kalevalaan syvyyttä tuova kuolevainen sivuhahmo, joka elontaipaleesta kolmaskolmatta runo muodostuu lähes kokonaan.

Kahdeksannestatoista runosta:
"Olin kukka ollessani, kasvaessani kanerva,
vesa nuori noustessani, ympynen yletessäni,
mesimarja mainittaissa, kulta kuiskuteltaessa,
tavi taattoni pihoilla, lakla maammon lattioilla,
vesilintu veikon luona, sirkkunen sisaren luona.
Kävin kukkana kujilla, vaapukkana vainiolla,
hersuin hiekkarantasilla, keikuin kukkakunnahilla;
laulelin jokaisen lakson, joka kummun kukkuelin,
lehot leikkiä pitelin, ahot ainoista iloa."

Annikki

Nimen merkitys: Annikki - hellittelymuoto Anna nimestä, joka on taasen muunnos heprean armoa tai suosiota tarkoittavasta Hannah nimestä.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Ikiaikaisen sepän, Seppo Ilmarisen sisko Annikki on neitokainen, joka onnistuu muun muassa tivaamaan sinnikkäästi Väinämöisen Pohjolaa kohti suuntautuvan purjehduksen tarkoituksen ja lämmittää Ilmariselle mystisen kosiosaunan.

Toisesta runosta:
Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neiti,
pitkän puhtehen pitäjä, aamun valvoja varainen,
joutui sotkut sotkemassa, vaattehet viruttamassa
päässä portahan punaisen, laajan laiturin laella,
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen.

Antero Vipunen

Nimen merkitys: Antero - muunnelma kreikankielen sanasta andros (miehekäs).
Luokka: Jättiläinen.
Kuvaus: Kauan sitten haudattu, kallioksikin verrattu suuri jättiläinen, viisain tietäjä kaikista, jolta Väinämöinen hakee veneen viimeistelyyn tarvittavat ikiaikaisen salaiset, kolme puuttuvaa sanaa eli luotetta (kalevalamittaisen loitsun taikavoimaiset sanat).

Seitsemännestätoista runosta:
Tuossa vanhan Väinämöisen, suun ohella seistessänsä,
jalka toinen torkahtavi, vasen jalka vaapahtavi
suuhun Antero Vipusen, leukaluulle luikahutti.
Heti virsikäs Vipunen avoi suunsa suuremmaksi,
leukapielensä levitti, nieli miehen miekkoinensa,
kulahutti kulkkuhunsa tuon on vanhan Väinämöisen.

Iku-Turso

Nimen merkitys: Iku - ikuinen olento, Turso - tursas, mustekala.
Muita nimiä: Iku-Tursas, Iki-Tursas, Meritursas, Tursas, Turisas.
Luokka: Merihirviö.
Kuvaus: Iku-Turso on Louhen loihtima kammotus Sammon menetyksen kostamiseksi. Pohjolan emännän käskystä Iku-Turso nousee vedestä tuhoamaan Kalevalan sankarien laivaa, mutta Väinämöinen tarttuu hirviötä korvasta ja saa sen painumaan ikuisiksi ajoiksi takaisin meren syvyyksiin.

Kahdesviidettä runosta:
"Kun ei tuosta kyllin tulle, Iku-Turso, Äijön poika,
nosta päätäsi merestä, lakkoasi lainehesta!
Kaataos Kalevan miehet, upota uvantolaiset,
hävitä häjyt urohot alle aaltojen syvien!
Saata sampo Pohjolahan venehestä vierimättä!"

Ilmarinen, Seppo Ilmarinen

Nimen merkitys: Seppo - seppä, Ilmarinen - ilma, ilman jumala.
Luokka: Sankarihahmo.
Kuvaus: Kansantaruissa Iro-neidon synnyttämä seppäsankari Ilmarinen on taivaankannen takoja, raudan keksijä ja alkutulen iskijä. Hän takoi myös ihmeellisen kojeen eli Sammon, jonka kanssa lähdettiin Louhen tyttären, Pohjan neidon kosintaan Väinämöisen kanssa. Pohjolan tytär valitsee Ilmarisen puolisokseen ja häitä vietetään. Neito kuolee kuitenkin Kullervon koston uhrina ja Ilmarinen takoo itselleen Kultaisen naisen. Seppo osallistuu myös Sammon ryöstöön Väinämöisen ja Lemminkäisen kanssa.

Kymmenennestä runosta:
"Sinä, seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen,
lähe neittä noutamahan, päätä kassa katsomahan!
Kun saatat takoa sammon, kirjokannen kirjaella,
niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan."

Ilmatar

Nimen merkitys: Ilmatar - ilman impi.
Luokka: Jumalatarneito.
Kuvaus: Ilmatar laskeutui alkumereen taivaassa oloon tylsistyneenä ja alkoi tuulen hedelmöittämänä odottamaan jälkeläistä. Sotka lennähti Ilmattaren polvelle, teki pesän ja muni munansa, jotka putosivat ja menivät rikki Ilmattaren heilauttaessa kuumottavaa polveaan. Särkyneistä munista syntyi maailma. Ilmatar synnytti myös Väinämöisen, josta tuli Kalevalan johtohahmo.

Seitsemäsviidettä runosta:
Ilmatar, ihana impi, vanhin luonnon tyttäristä,
tuopa vastahan tulevi puhutellen, lausutellen:
"Mitä miehiä olette, kuinka teitä kutsutahan?"

Akseli Gallen-Kallela: Joukahaisen kosto

Joukahainen

Nimen merkitys: Joukahainen - joutavainen.
Luokka: Roistohahmo.
Kuvaus: Nuori ja komea Joukahainen kuuli huhuja Väinämöisen laulutaidosta ja päätti lähteä haastamaan viisasta Väinämöistä. Kolme päivää matkustettuaan Joukahainen törmäsi Väinämöiseen, joka lauloi haastajansa suohon. Vastineeksi elämästään lappalainen lupasi sisarensa Ainon Väinämöiselle vaimoksi.

Kolmannesta runosta:
Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen.
Se kävi kylässä kerran; kuuli kummia sanoja,
lauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi
noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla,
kuin mitä itseki tiesi, oli oppinut isolta.

Kalervo

Nimen merkitys: Kalervo - Kaleva ja Kullervo nimien yhdistelmä.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Karjalassa asuneen suuren suvun kuolevainen päämies, joka jatkuvasti riitautui toisen suvun päämiehen, veljensä Untamon kanssa. Lopuksi Kalervon suku tuhoutuu veljessodan seurauksena, piian synnyttämää Kullervoa lukuunottamatta.

Yhdesneljättä runosta:
Minkä vei Venäehelle, siitä kasvoi kaupanmiesi;
minkä kantoi Karjalahan, siitä se Kalervo kasvoi;
kunkapa kotihin heitti, se sikesi Untamoinen
ison päiviksi pahoiksi, emon mielimurtehiksi.

Kokko, Vaakalintu

Nimen merkitys: Kokko - kotka.
Luokka: Jättiläiskotka.
Kuvaus: Amerikan intiaanien Ukkoslinnun sukulainen Kokko on jättiläiskotka, joka esiintyy Kalevalassa monta kertaa. Yksi näistä vahvakyntisistä linnuista pelastaa Väinämöisen merihädästä palkkioksi koivun kaatamatta jättämisestä, toisen takoo Ilmarinen metallista suomuhauen pyydystäjäksi ja kolmas Kokko on muuntunut Louhi viikatteet kynsinään.

Setsemännestä runosta:
Lenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta.
Ei ole kokko suuren suuri eikä kokko pienen pieni:
yksi siipi vettä viisti, toinen taivasta lakaisi,
pursto merta pyyhätteli, nokka luotoja lotaisi.

Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous ja Sammon taonta

Kullervo

Nimen merkitys: Kullervo - nimen alkuperä ehkä kulta-sana.
Luokka: Sankarihahmo.
Kuvaus: Koreahiuksinen Kullervo on komea mies, jonka elämästä ei puutu traagisia tapahtumia. Hän syntyy Kalervon ja piian poikana, selviytyy kelvottomana työntekijänä Untamon tappoyrityksistä ja myydään Ilmariselle paimeneksi. Ilmarisen paha emäntä, Pohjolan tytär, leipoo kiven Kullervon eväsleipään, johon hän katkaisee vahingossa puukkonsa, isänsä ainoan perinnön. Siitä tuohtuneena Kullervo manaa kostoa ja pakenee, löytää kuolleeksi kuvitellun perheensä ja viettelee tietämättään sammalvuoteella sisarensa, joka säikähtää ja hukuttautuu koskeen. Epätoivossaan Kullervo lähtee kostoretkelle Untamolaan ja tuhoaa Untamon suvun. Lopuksi hän palaa tyhjälle kotitilalleen ja surmaa itsensä "viatonta verta juoneella" miekallaan.

Yhdesneljättä runosta:
Oli aikoa vähäisen; syntyi pieni poikalapsi
emollen osattomalle. Miksi tuo nimitetähän?
Emo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi.
Pantihinpa poika pieni, orpolapsi laitettihin
tuutuhun tutajamahan, kätkyehen liekkumahan.

Kyllikki

Nimen merkitys: Kyllikki - runsas kyllä.
Luokka: Taruhenkilö.
Kuvaus: Lemminkäinen ryöstää iloisen, Saaren kauniin kukan eli Kyllikki Saarelaisen puolisokseen. He vannovat valansa puolin ja toisin, mutta rikkovat ne myös nopeasti. Lemminkäinen hylkää vaimonsa ja lähtee Pohjan neidon kosintaan.

Yhdestätoista runosta:
Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa,
jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin:
se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen.

Kalevalan mytologia:
A-K | L-V